Posts Tagged ‘ratsastajan kädet’

Tunne Hevonen -lehti pyysi minua osallistumaan artikkelisarjaan, jossa useampi opettaja määrittelee ratsastuksen perusasioita ja niiden suorittamista. Tässä kirjoittamani osuus artikkeliin, jossa käsitellään puolipidätettä ja kuolaintuntumaa.  Teksti julkaistiin Tunne Hevonen -lehdessä kesällä 2012.

Puolipidäte

Puolipidäte on tarkoitettu hevosen tasapainon muuttamiseen ja parantamiseen.  Hevonen on luontaisesti etupainoinen, eli sen painopiste on enemmän etuosan kuin takaosan päällä. Koko ratsu-uransa ajan hevonen harjoittelee kehonsa tasapainon hallitsemista, jotta se pystyisi sijoittamaan painopisteensä jokaiseen tehtävään tarkoituksenmukaisella tavalla ja muuttelemaan sitä ratsastajan pyyntöjen mukaan  ja tilanteiden vaatimalla tavalla. Koulutuksessa hevosen kokoamiskykyä eli taitoa ja fyysistä kykyä siirtää painoa etuosalta takaosalle kehitetään.

Puolipidäte on se merkki hevoselle, joka tarkoittaa, että etuosaa (niskaa, kaulaa, säkää ja rintakehää) tulisi kantaa ryhdikkäämmin, takaosaa laskea alle ja suunnata liikkeiden ponnistusvoimaa enemmän ylös-eteen.  Hevosen liikkeiden aktiivisuuden ei tulisi puolipidätteen aikana vähentyä, vaan liike vain suuntautuu uudelleen ja aktiivisuus jopa paranee. Hevosen kehon joustavuudesta, takaosan ponnistusvoimasta ja teknisestä harjaantumisesta hetkelliseen kokoamiseen riippuu, kuinka paljon hevonen pystyy asentoaan ja tasapainoaan missäkin tilanteessa muuttamaan. Ratsastajan on osattava arvioida jokaisen hevosen koulutustaso tässä asiassa ja asetettava vaatimuksensa sen mukaisesti.

Kuolaintuntuma

Hyvä kuolaintuntuma edellyttää, että hevonen suhtautuu kuolaimen suussa olemiseen ja kuolaintuntuman aiheuttaman tunteeseen suussaan rennosti ja pelkäämättä. Perustuntuma on hevoselle samanlainen asia kuin satulan aiheuttama paine sen selässä. On tärkeää ettei se aiheuta jännittyneisyyttä eikä rajoittuneisuutta hevosen liikkumisessa ja olemisessa eikä hevonen luule tuntuman olevan apu esimerkiksi hidastamiseen tai vauhdin lisäämiseen. Hevonen on siis totutettava kevyeen perustuntumaan. Ohjastuntumalla ratsastaminen on kuin käsi kädessä kulkemista.  Molempien pitää keskittyä säilyttämään tuntuma, olla tyytyväisiä tuntumalla, mukautua toisen liikkeisiin tasaisesti, yhtenäisesti,  joustavasti ja miellyttävästi. Ohjasavut tehdään perustuntumalta sen painetta muuttamalla tai suuntaa siirtämällä.

Miten puolipidäte tehdään

Jotta hevonen voisi vastata puolipidätteeseen, on sen liikkeissä oltava hyvä aktiivisuus. Hevosen on itse pyytämättä säilytettävä eteenpäinpyrkimys, oltava siis pohkeen edessä. Kyse ei ole vauhdista, hevosen ei tarvitse liikkua kovaa vauhtia, vaan ponnistaa liikkeitään vaivattomasti, tasaisesti ja jatkuvasti eteenpäin.

Kun aktiivisuus on saavutettu, ratsastaja tukee hyvässä pystyssä perusasennossa istuntaansa paikalleen tukilihaksillaan ja vähentää näin istunnan mukautumista hevosen liikkeisiin. Kädenkin mukautuminen hevosen liikkeisiin vähenee, käsi hiukan puristuu kiinni ja samalla suuntaa hevosen liikkeitä ylös etuviistoon, jotta pidäte ei estä hevosta liikkumasta, mutta ohjaa liikkeille uuden suunnan. Kättä ei voimakkaasti nosteta, suora linja kyynärpäästä ohjaa pitkin hevosen suuhun säilyy. Pidäte tapahtuu nopeasti, jottei hevosen liikkeistä sammuteta eteenpäinpyrkimystä, liike vain suunnataan uudelleen. Heti pidätteen jälkeen palataan perustuntumalle ja taas tarkistetaan hevosen liikkeiden aktiivisuus. Ratsastajan on tunnistettava vastaako hevonen pidätteeseen. Pidätettä jatketaan tai toistetaan, kunnes haluttu vastaus saadaan ja sitten myödätään palkkioksi. Jos pidätteitä tehdään vain tavan vuoksi, havaitsematta reagoiko hevonen niihin oikein, ne muuttuvat hevoselle merkityksettömiksi tai hevonen voi oppia reagoimaan niihin väärin, esimerkiksi painatumalla kuolainta vasten tai kuolaimen alle paineen tuntiessaan.

Miten kuolaintuntuma saavutetaan

Ratsastaja voi saavuttaa hyvän kuolaintuntuman, kun hän hallitsee istuntaansa niin, että vakaa perusasento säilyy tasaisesti kaikissa askellajeissa ja istunnan vakaus mahdollistaa käden mukautumisen hevosen pään liikkeisiin. Hevosen pää ja kaula liikkuvat eteen-taakse –suunnassa käynnissä ja laukassa ja ratsastajan on annettava käsiensä seurata joustavasti näitä liikkeitä pystyäkseen säilyttämään tasaisen kuolaintuntuman. Ravissa hevosen pää ei liiku, joten käsien tulee pysyä vakaasti paikallaan. Hevosen pään liike on eri kuin sen selän liike. Siksi ratsastaja ei voi tukea käsiään kiinni istuntaansa, joka liikkuu hevosen selän liikkeiden mukana, vaan olkapäät ja kyynärpäät toimivat joustimena hevosen suun ja ratsastajan istunnan välillä. Ohjaspituuden ja käsien korkeuden on oltava sellainen, että ohja ja kyynärvarsi muodostavat suoran linjan ratsastajan kyynärpäästä hevosen suuhun.

Read Full Post »

Upea kurssi meillä olikin!

Eversti oli uskomaton, väsymätön ja kuten aina, ikuisesti kohtelias ja ystävällinen opettaja.

Eversti Carden kurssilla Jutta Kuusela ja tamma Hilla. Kuva Kati Valjus.

Ja mitä sain opiksi? Ne kädet. Kuten aina ennenkin. Käsien pitää olla paremmat, tuntuman laatu ja sen myötä hevosen tyytyväisyys ja rentous tuntumalla ratkaisee kaiken.

Minkälaiset sitten ovat hyvät kädet, miksi se on niin tolkuttoman vaikeaa oppia ne oikeasti, OIKEASTI hyvät kädet? Everstin kursseilla seuraavat kriteerit eivät ole sanahelinää, vaan täyttä totta:

Light hands – keveät kädet. Käsissä on vain ohjan paino. Ratsastaja ei ota tukea hevosen suusta eikä hevonen ota tukea ratsastajan käsistä. Ohja on vain yhteys käden ja suun välillä.

Steady hands – tasaiset kädet. Ohjien tuntuma hevosen suuhun on kaikissa tilanteissa täydellisen tasainen.

Equal contact on both reins – kummankin ohjan tuntuma hevosen suuhun on täysin sama.

Supple hands – joustavat kädet. Ratsastajan kädet ovat täydellisen rennot ja joustavat, jotta ne pystyvät mukautumaan hevosen kaikkiin liikkeisiin tuntuman muuttumatta hevosen suussa. Käynnissä ja laukassa käsien on pystyttävä täydellisesti myötäilemään hevosen pään ja kaulan liikkeitä, jotta kuolain hevosen suussa on hiljaa ja tuntuma tasainen hevosen liikkumisesta huolimatta. Ravissa kädet ovat paikallaan, koska hevosen pääkin on paikallaan. Kädet eivät ole paikallaan suhteessa ratsastajan vartaloon vaan suhteessa hevosen suuhun. Joustavat kädet pystyvät tekemään suuretkin ohjasotteet niin, että tuntuma on silti täysin mukautuva hevosen suussa.

Never pull – älä koskaan vedä. Ohjasotteita voidaan tehdä kaikkiin muihin suuntiin paitsi taakse. Ne voivat suuntautua ylös, alas, sivulle tai eteen.

Keep the contact – ohjan pituus on aina sellainen, että ratsastajalla on jatkuva yhtenäinen tuntuma hevosen suuhun. Muotoa venytettäessäkään ohjia ei päästetä vapaiksi, vaan venytetään tuntumalla. Venytyksessä hevonen ojentaa kaulaansa ja ratsastaja antaa ohjaa, hevonen venyttää päänsä mahdollisimman kauas ratsastajan käsistä, mutta säilyttää pehmeyden, pienen pyöreyden ja säkä pysyy ylhäällä.

Riders chooses the contact, not the horse. Ratsastaja valitsee tuntuman, ei hevonen. Hevonen ei oma-aloitteisesti paina kuolaimelle tai vetäydy kuolaimelta, se vain seuraa rennosti ratsastajan kättä ja hyväksyy tuntuman. Tähän hevonen tietysti koulutetaan, se ei sitä luonnostaan osaa.

Hevosen vastustellessa tuntumaa ratsastaja ei lisää ohjiin painetta vaan vastustaa ainoastaan sillä voimalla, minkä hevonen ohjiin laittaa.

Ohjilla on eri tehtävät. Sisäkäden tehtävä on huolehtia asetuksen sekä leuan ja niskan rentouden säilymisestä. Ulkokäsi ohjaa hevosta ja huolehtii, että niska pysyy korkeimpana kohtana.

Ohjasotteet ovat aina väliaikaisia. Heti kun hevonen vastaa ohjasotteeseen, ratsastaja myötää molemmilla ohjilla ja palauttaa sitten kädet valitsemalleen kevyelle tuntumalle, hiljaa sään yläpuolelle.

Käden asento ei koskaan käänny alas, vaan nyrkki on pystyssä ja ohjasotteissa kämmen kääntyy hieman ylös päin, ei alas. Kämmenen kääntyminen alas (pianonsoittajan kädet) jäykistää käden jouston.

Anna ja Lotta (Quite Like a Joy) everstin kurssilla. Kuva Kati Valjus.

Varmaankin nämä asiat ovat kaikille ratsastajille tuttuja, minulle ainakin. Suurin osa niistä lukee kouluratsastuksen kilpailusäännöissäkin, on lukenut niiden kirjoittamisesta alkaen. Niiden toteutumista valvotaan toivottavasti jokaisella kilparadalla. Silti niiden pysyvä, jatkuva ja rehellinen toteuttaminen vaatii herkeämätöntä harjoittelua. Ja käsi voi aina olla parempi. Helposti ratsastaja keksii tekosyitä sille, miksi hänen käsiensä ei tarvitse tai ne eivät voi toteuttaa näitä periaatteita. Ainakaan tänään. Yleensä syyt löytyvät hevosesta. Viime päivien kurssillaan Oulussa eversti Carde näytti upeasti, että näitä periaatteita voidaan ja tulee toteuttaa aina, kaikissa tilanteissa ja kaikilla hevosilla. Ja että tavoitteeseen päästyä hevosen tasapaino, liikkuminen ja tyytyväisyys ovat aivan eri tasolla kuin tekosyitä keksiessä. Nyt heitetään tekosyyt romukoppaan ja opetellaan ratsastamaan.

Read Full Post »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 105 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: