Kädet, kädet, kädet

Upea kurssi meillä olikin!

Eversti oli uskomaton, väsymätön ja kuten aina, ikuisesti kohtelias ja ystävällinen opettaja.

Eversti Carden kurssilla Jutta Kuusela ja tamma Hilla. Kuva Kati Valjus.

Ja mitä sain opiksi? Ne kädet. Kuten aina ennenkin. Käsien pitää olla paremmat, tuntuman laatu ja sen myötä hevosen tyytyväisyys ja rentous tuntumalla ratkaisee kaiken.

Minkälaiset sitten ovat hyvät kädet, miksi se on niin tolkuttoman vaikeaa oppia ne oikeasti, OIKEASTI hyvät kädet? Everstin kursseilla seuraavat kriteerit eivät ole sanahelinää, vaan täyttä totta:

Light hands – keveät kädet. Käsissä on vain ohjan paino. Ratsastaja ei ota tukea hevosen suusta eikä hevonen ota tukea ratsastajan käsistä. Ohja on vain yhteys käden ja suun välillä.

Steady hands – tasaiset kädet. Ohjien tuntuma hevosen suuhun on kaikissa tilanteissa täydellisen tasainen.

Equal contact on both reins – kummankin ohjan tuntuma hevosen suuhun on täysin sama.

Supple hands – joustavat kädet. Ratsastajan kädet ovat täydellisen rennot ja joustavat, jotta ne pystyvät mukautumaan hevosen kaikkiin liikkeisiin tuntuman muuttumatta hevosen suussa. Käynnissä ja laukassa käsien on pystyttävä täydellisesti myötäilemään hevosen pään ja kaulan liikkeitä, jotta kuolain hevosen suussa on hiljaa ja tuntuma tasainen hevosen liikkumisesta huolimatta. Ravissa kädet ovat paikallaan, koska hevosen pääkin on paikallaan. Kädet eivät ole paikallaan suhteessa ratsastajan vartaloon vaan suhteessa hevosen suuhun. Joustavat kädet pystyvät tekemään suuretkin ohjasotteet niin, että tuntuma on silti täysin mukautuva hevosen suussa.

Never pull – älä koskaan vedä. Ohjasotteita voidaan tehdä kaikkiin muihin suuntiin paitsi taakse. Ne voivat suuntautua ylös, alas, sivulle tai eteen.

Keep the contact – ohjan pituus on aina sellainen, että ratsastajalla on jatkuva yhtenäinen tuntuma hevosen suuhun. Muotoa venytettäessäkään ohjia ei päästetä vapaiksi, vaan venytetään tuntumalla. Venytyksessä hevonen ojentaa kaulaansa ja ratsastaja antaa ohjaa, hevonen venyttää päänsä mahdollisimman kauas ratsastajan käsistä, mutta säilyttää pehmeyden, pienen pyöreyden ja säkä pysyy ylhäällä.

Riders chooses the contact, not the horse. Ratsastaja valitsee tuntuman, ei hevonen. Hevonen ei oma-aloitteisesti paina kuolaimelle tai vetäydy kuolaimelta, se vain seuraa rennosti ratsastajan kättä ja hyväksyy tuntuman. Tähän hevonen tietysti koulutetaan, se ei sitä luonnostaan osaa.

Sometimes riders think that pressure in the reins is an indication of activity. That´s a mistake. Joskus ratsastajat kuvittelevat, että ohjissa tuntuva paino on aktiivisuuden tunnusmerkki. Tämä on virhe. Aktiivisuuden kasvaessa paineen ratsastajan käsissä ei tule kasvaa vaan pysyä joustavana ja keveänä. Raskaalla tuntumalla hevonen on väistämättä etupainoinen ja harjoittelu hyödytöntä.

Hevosen vastustellessa tuntumaa ratsastaja ei lisää ohjiin painetta vaan vastustaa ainoastaan sillä voimalla, minkä hevonen ohjiin laittaa.

Ohjilla on eri tehtävät. Sisäkäden tehtävä on huolehtia asetuksen sekä leuan ja niskan rentouden säilymisestä. Ulkokäsi ohjaa hevosta ja huolehtii, että niska pysyy korkeimpana kohtana.

Ohjasotteet ovat aina väliaikaisia. Heti kun hevonen vastaa ohjasotteeseen, ratsastaja myötää molemmilla ohjilla ja palauttaa sitten kädet valitsemalleen kevyelle tuntumalle, hiljaa sään yläpuolelle.

Käden asento ei koskaan käänny alas, vaan nyrkki on pystyssä ja ohjasotteissa kämmen kääntyy hieman ylös päin, ei alas. Kämmenen kääntyminen alas (pianonsoittajan kädet) jäykistää käden jouston.

Anna ja Lotta (Quite Like a Joy) everstin kurssilla. Kuva Kati Valjus.

Varmaankin nämä asiat ovat kaikille ratsastajille tuttuja, minulle ainakin. Suurin osa niistä lukee kouluratsastuksen kilpailusäännöissäkin, on lukenut niiden kirjoittamisesta alkaen. Niiden toteutumista valvotaan toivottavasti jokaisella kilparadalla. Silti niiden pysyvä, jatkuva ja rehellinen toteuttaminen vaatii herkeämätöntä harjoittelua. Ja käsi voi aina olla parempi. Helposti ratsastaja keksii tekosyitä sille, miksi hänen käsiensä ei tarvitse tai ne eivät voi toteuttaa näitä periaatteita. Ainakaan tänään. Yleensä syyt löytyvät hevosesta. Viime päivien kurssillaan Oulussa eversti Carde näytti upeasti, että näitä periaatteita voidaan ja tulee toteuttaa aina, kaikissa tilanteissa ja kaikilla hevosilla. Ja että tavoitteeseen päästyä hevosen tasapaino, liikkuminen ja tyytyväisyys ovat aivan eri tasolla kuin tekosyitä keksiessä. Nyt heitetään tekosyyt romukoppaan ja opetellaan ratsastamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s